1) leivotaan piirakat ensimmäisenä päivänä
2) paistetaan ne toisena päivänä.
Hyvin kävi. Tosin pohja olisi varmaakin ollut parempi yhden päivän urakassa, nyt se otti yön aikan kostetta puurosta, ja jäi mielestäni vähän sitkeäksi. Makuunhan se ei vaikuttanut. Vähän yli puolet sain tehtyä samankokoisia, ja hämäykseksi laitoin piirakat tarjolle kahteen eri astiaan, isot ja keskikokoiset. Pienet jätin laittamatta esille. Oli kuulkaa oikein käsintehdyn oloisia ja tekijänsä näköisiä :-D
Karjalanpiirakat
65 kpl hyvin erikokoisia piirakoita
Puuro:
1,5 litraa laktoositonta maitoa
2,5 dl puuroriisiä
2 tl suolaa
Kuoret:
6 dl kylmää vettä
14 dl hienoja ruisjauhoja
1 tl suolaa
Keittelen puuron kerroskattilassa, niin se ei pala pohjaan eikä tarvitse käyttää vettä, tosin aikaa kuluu puolisentoista tuntia. Ruisjauhoiksi suosittelen Sunnuntain Hienoja täysjyväruisjauhoja. Joissain nykyohjeissa laitetaan lähes puolet vehnäjauhoja, mutta mummo kääntyisi haudassaan jos kuulisi tuosta, joten minä en käytä. Mummo sen sijaan olisi aikanaan ilahtunut, jos vihreän viinipullon sijaan olisi voinut tekaista kuoret pastakoneella, kuten minä nykyisin. Isäni on vienyt tässä tekniikan vielä uudemmalle tasolle, ja virittänyt porakoneen pyörittämään pastakonetta. Melko hifiä perinneruoaksi.
Jaa, takaisin siihen valmistusohjeeseen... Kuoritaikinahan vaan sekoitetaan ja alustetaan tasaiseksi. Laiton vähemmän jauhoja kuin valmiissa ohjeissa, koska taikinasta tuli ihan hirveetä jankkia, ja sitten se repeilee reunoilta. Sitten taikina jaetaan tasakokoisiksi paloiksi (tässä en selvästikään onnistunut), kaulitaan ohuiksi kuoriksi, levitetään täyte ja paistetaan niin kuumassa kuin uunista lähtee kymmenisen minuuttia.
Ja koska mä ahneuksissani säädin pastakoneen liian ohuelle, niin sain aina loppuun sellaisen soiron. Tästä selvittiin pizzaleikkurilla. Pasta ja pizza... aika italialaisia välineitä suomalaiseksi perinneruoaksi!
Kommentit