Olin pikashoppailulla lasten kanssa. Ällälle tarvittiin syksyksi ohut takki ns. vierailukäyttöön, kun keväällä ostettu on jäänyt pieneksi (niin suloinen kuin se olikin  ). Tässä vaiheessa vuotta tarjonta on kuitenkin ihan olematonta! Sitten Zarassa näin tämän kivan takin, ainoa kappale ja sopivan kokoinen ja vielä tarjouksessa. Jätin takin kuitenkin rekkiin, päätin nimittäin vielä poiketa Stockalla katsomassa tarjonnan. Palasin sieltä kuitenkin Zaraan tyhjin käsin.

Ja mitä näinkään  Saksalaisturistipariskunta oli haalinut käsivarsilleen melkoisen kasan vaatetta, mukana se MINUN takkini! Kelasin vaihtoehtoja, mutta koska niitä ei ollut, päätin jäädä väijytykseen. Laskin todennäköisyydet sen mukaan, että heidän rattaissa karjuva ipanansa oli a: pahantuulinen b: selvästi pienempi kuin tuo takki. Aikani norkoilin ja olin mukakiinnostunut muusta tarjonnasta sillävälin kun Günther ja Frau sovittelivat ja valkkasivat vaatetta rimpuilevalle piltilleen keräämästään keosta. Viivytystaisteluni palkittiin, kun he vihdoin laittoivat takin takaisin paikalleen. Kirmasin paikalle, nappasin takin lähes rouvan kädestä ja kiisin kassalle lompakkoa kaivellen. Enkä vilkuillut taakseni.

- Ellen